Viro ja Latvia 9-12.12.2013 (KAO)

 KAO VIRO JA LATVIA, 9. – 12.12.2013

 

Kävimme Connect Equus- hankkeen puitteissa tutustumassa työssäoppimispaikkoihin ja oppilaitoksiin Virossa ja Latviassa. Matkalle osallistui Kainuun ammattiopistosta opettaja Tiina Kuittinen ja koulutuspäällikkö Leena Karjalainen.

9.12 maanantai

Matkapäivä. Starttasimme Kajaanista klo 6.40 lentokoneella kohti Helsinkiä. Helsingissä oli muutaman tunnin odotus ja sitten lyhyt lento Tallinnaan. Tallinnasta otimme vuokra-auton ja jatkoimme matkaa kohti etelä-Viroa ja siellä Viljandin kaupunkia. Viljandin lähellä oli meidän ensimmäinen vierailukohteemme Olustvere Teenidus ja Maamandus skool.

Yövyimme kuitenkin ensin Viljandissa. Illalla tutustuimme pikaisesti kaupunkiin ruokapaikan etsimisen merkeissä. Yllättävän vaikea oli löytää ravintolaa maanantai-iltana.

10.12 tiistai

Aamulla ajoimme Viljandista Olustveren oppilaitokseen, jossa meitä oli vastassa koulun rehtori  ja kv-hankevastaava ja pari opettajaa. Rehtori esitteli koulun ja kertoi samalla yhteistyökuvioista suomalaisten koulujen kanssa. Muu matkaseurue jäi suunnittelemaan yhteistyökuvioita toisen hankkeen tiiloilta ja minä sain yksityisoppaan lähiseudun talleille.

Ensimmäinen tallivierailukohde oli Oü Heimtali – iso hevoskasvatustalli lähellä Viljandia. Tämä talli on Viron suurin hevoskasvatustalli. Heillä on n. 100 hevosta – suurin osa trakehnereita. Talli on Estonian Horse Breeding Societyn jäsen. Trakehnerit, joita he kasvattavat, edustavat venäläistä sukulinjaa.

Heimtali on perustettu 1985. Vuosittain heillä syntyy muutamia kymmeniä varsoja. Hevosia on kaikenikäisiä ihan viime keväisistä varsoista vanhempiin koulutettuihin ratsuihin. Tallin toiminta on kasvatustoimintaa, hevosten koulutusta ja ratsutusta, valmennuksia ja ratsastuskoulutoimintaa.  Tallin rehut tuotetaan omilta pelloilta.

Talleja oli viisi – ne olivat neuvostoliiton aikana rakennettuja – ehkä suomalaiseen silmään melko matalia ja vanhanaikaisia, mutta toimivia. Hevostenhoitajia tallilla oli kaksi. Karsinoissa on patjakuivitus (olkea) ja niitä ei siivota kuin tarvittaessa ja sitten puhdistetaan kokonaan laidunkauden alkaessa.

Hevoset olivat todella suurissa aitauksissa, joihin ne ruokittiin pyöröpaaleilla ja kaikissa oli myös suuret juoma-astiat. Hevoset oli jaoteltu aitauksiin ikäryhmittäin, mutta vuosikkaiden seurana oli myös vanhempia tammoja pitämässä kuria. Ratsastuskoulu hevoset tarhasivat myös yhdessä.

Hevosenhoitajien lisäksi tallilla työskenteli myös ratsastuksenopettajia ja ratsuttajia. Määrästä en päässyt selville. Ratsastusta varten tallilla oli maneesi, joka oli hyväpohjainen ja riittävän suuri (ei neuvostoaikainen).

TYössäoppijoita talli ottaa mielellään. Vaatimuksena on työtä tekevä- asenne ja hevosia ei saa pelätä. Työtehtävät käsittävät kaikkea mahdollista perushevosenhoidosta varsojen käsittelyyn ja kouluttamiseen. Myös asiakkaita pääsee ohjaamaan ratsastuksessa.Noin kilometrin päässä tallilta on majoitukseen soveltuva vanha asuinrakennus. Ruokahuollon työssäoppija joutuu järjestämään itse.

Toinen vierailukohde oli Sammuli tall n. 5 km:n päässä Viljandista. Sammuli  tallin omistaja oli ollut töissä Belgiassa viitisen vuotta ja tallilla oli hyvin keski-Eurooppalainen siisteystaso. Tallilla oli n. 25 hevosta. hevosia käytetään ratsastuskoulutoiminnassa ja osa oli omistajan kilpahevosia.

Hevoset tarhasivat myös täällä erittäin suuressa aitauksessa. Talli oli perinteinen karsinatalli ja se oli valmistunut 2000-luvun alkupuolella eli valoisaa ja tilavaa. Tällä hetkellä he ratsastivat ulkokentällä, mutta suunnitelmissa oli maneesin rakentaminen.

Työssäoppijat olivat tervetulleita. heille oli majoitusmahdollisuus tilalla ja myös ruokailumahdollisuus tarjotaan. Työssäoppijoiden tehtävinä olisi perustallityöt, hevosenhoitotyöt ja ratsastaminen. Kesäaikaan myös turistiryhmien ohjaaminen ratsastuksessa kuului tehtäviin.

Kahden tallivierailun jälkeen ajoimme takaisin koululle, jossa meillä oli vuorossa Olustveren kartanoon ja sen toimintoihin tutustuminen. Kaikenlaista kivaa pääsimme näkemään – leipomo, lasinpuhallusta, taidetta ja kulttuuria, mutta myös hevostalli.

Tallilla oli 16 hevosta – poneja ja Torin hevosia. Torin hevoset olivat kevytrakenteisempia mitä itse olen tottunut Suomessa näkemään. Talli on turisteja ja paikallisia ratsastajia varten. Hevosilla ajettiin ja ratsastettiin. Myös koulun opiskelijoilla oli mahdollisuus käydä hoitamassa ja ratsastamassa hevosia.

Tälle tallille otetaan myös työssäoppijoita. Paikka soveltuu ehkä parhaiten hevostenhoitajille ja hevosmatkailuun suuntautuville opiskelijoille. Turistien ohjaamista on paljon – varsinkin kesäaikaan.

Illalla hurautimme Latvian puolelle Smiltenen pikkukaupunkiin.

 

11.12 keskiviikko

 

Aloitimme päivän tutustumalla Smiltene Tehnikumiin . Tämä oli mielenkiintoinen vierailu – meidän emännillä ja isännillä oli kamala kiire koko ajan ja aika monet asiat jäivät hieman epäselviksi. Lisäksi vain yksi ihminen koululla puhui englantia.

Ensin me kuitenkin puhuimme vierailun emäntien ja isäntien kanssa tulevista yhteistyökuvioista. Sen jälkeen tutustuimme koulun toimintoihin ja tiloihin. Näimme mm. leipomoita ja käsityötiloja.

Koululta ajoimme tutustumaan yhteen hevostalliin. Talli oli myös vanhassa neuvostoaikaisessa sovhoosi/kolhoositilalla. Rakennukset ja pihapiiri olivat ihan kamalassa kunnossa. Yhden rakennuksen ehjään osaan oli kuitenkin uskallettu laittaa hevostalli. Talli oli yksityinen ja siellä oli 11 hevosta. Karsinapaikka tallilla maksoi 120€/kk täysihoidolla – aika halpaa.

Tallin omistaja/hoitaja oli mukava ja puhui hyvää englantia. Mutta siltikin tulimme siihen tulokseen, että paikka ei ole työssäoppimiseen soveltuva. Työssäoppijan pitäisi majoittua kaupungissa ja huolehtia kulkemisesta tallille itsenäisesti. Lisäksi paikalla ei ole välttämättä joka päivä ohjaajaa. Muta mielenkiintoinen kokemus oli päästä käymään kyseisellä tallilla.

Tallivierailun jälkeen ajelimme Pärnun kautta Tallinnaan.

12.12 torstai

Matkustuspäivä. Lensimme Tallinnasta Helsinkiin ja sitten Helsingistä Kajaaniin.